|
Eddie of Oghill Synt. 29.3.2026 Kasv. Sean Rushe, Irlanti Isä: Niall of Chasdubh Emä: Lulu Luna of Cpers *** HUOM! Emme kasvata rotua. *** Hiisin jättämä musta aukko oli niin valtava, että ehdin hetken aikaa harhautua jopa vieraille poluille ja harkita toistakin rotua. Ajatus ei kuitenkaan kantanut pitkälle. Hyvin nopeasti oli pakko myöntää itselleen, että oma matkani vespan kanssa jäi kesken ja sydän vetää vahvasti juuri tämän rodun suuntaan. Joillekin roduille ei yksinkertaisesti ole korvaajia, ainakaan sellaisia, jotka tuntuisivat heti omilta. |
|
En ollut alun perin myöskään ajatellut ottavani uutta irlanninvesispanielia näin pian Hiisin poismenon jälkeen. Olin varautunut, että seuraavaa pentua saisi odottaa pitkään, kuten marginaalisissa roduissa usein on tapana. Tästä syystä päätin kuitenkin pitää silmäni ja mieleni avoinna, jos vastaan sattuisi jotakin mielenkiintoista ja valtavirrasta poikkeavaa.
Olen aina pitänyt täysin normaalina, että pienilukuisissa roduissa omaa pentua saa odottaa pitkään. Tällä kertaa odotus ei kuitenkaan venynyt vuosiksi, vaan asiat loksahtivat paikoilleen yllättävän nopeasti kun Hiisin kasvattajalta tuli vinkki Irlannissa asuvasta uroksesta. Sellaisesta, jonka sukulinjaa tule ihan jokaisessa koirassa vastaan. Sattumoisin sille oli ehkä tulossa pentue nartusta, jonka sukutausta poikkesi niin ikään pohjoismaisesta valtavirrasta. Tässä kohtaa kohtalo kuitenkin tuntui nykäisevän hihasta, joten päätin tarttua tilaisuuteen.
Kaikki sujui ehkä jopa liiankin nopeasti ja helposti sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka on tottunut siihen, että kaikki hyvä vaatii vähintään yhden mutkan ja pari sivupolkua.
Eddien myötä arki palaa taas hieman… noh, kiharampaan suuntaan. Vesilätäköt eivät jää huomaamatta, muta löytää jälleen tiensä turkin kautta ennätysajassa sisälle tupaan.
Hiisin jättämä aukko ei täyty, eikä sen tarvitsekaan. Mutta Eddie tuo varmasti mukanaan jotain muuta ja kuitenkin jotain tuttua: uuden tarinan, uudet kävyt, varvut, neulaset ja metsän oravat matolle, ja todennäköisesti jälleen kerran sen hetken, kun huomaan seisovani järven rannassa miettimässä, miten ihmeessä tässä taas kävi näin.
