Eddie
Synt. 29.3.2026
Kasv. Rushe James, Irlanti
Isä: Niall of Chasdubh
Emä: Lulu Luna of Cpers
*** HUOM! Emme kasvata rotua. ***
En ollut alun perin ajatellut ottavani uutta irlanninvesispanielia näin nopeasti Hiisin poismenon jälkeen. Ajatus ja oletus oli, että seuraavaa pentua saisi odottaa ja pitkään. Päätin kuitenkin pitää silmäni ja mieleni avoinna, jos jossain kohtaa osuisi kohdalle jotain vähän valtavirrasta poikkeavaa.
Hiisistä jäänyt musta aukko oli kuitenkin niin valtava, että kävin hetken aikaa jopa harhaoppisilla poluilla ja harkitsin toistakin rotua. Ajatus ei kuitenkaan kantanut pitkälle, melko nopeasti oli pakko myöntää itselleen, että oma matka vespan kanssa jäi pahasti kesken ja sydän vetää täysin rodun suuntaan. Joillekin roduille vain ei ole olemassa kunnollisia korvaajia.
Sitten Hiisin kasvattajalta tuli vinkki Irlannissa asuvasta uroksesta. Sellaisesta, jonka suku ei ihan jokaisessa yksilössä vastaan kävele. Ja sattumoisin sille olisi ehkä tulossa pentue nartusta, jonka suku myöskin poikkesi pohjoismaisesta valtavirrasta. Tässä kohtaa kohtalo vähän nykäisi hihasta, joten päätin tarttua tilaisuuteen.
Olen pitänyt ihan normaalina asiana, että pienilukuisissa roduissa joutuu helposti odottamaan omaa pentuaan kauan. Nyt pentua ei tarvinnut odottaa vuosikausia, asiat loksahtivat paikoilleen yllättävän nopeasti. Ehkä vähän liiankin helposti, jos kysytään ihmiseltä, joka on tottunut siihen, että kaikki hyvä vaatii vähintään yhden mutkan ja pari sivupolkua.
Uuden tulokkaan myötä arki palaa taas hieman… noh, kiharampaan suuntaan. Vesilätäköt eivät jää huomaamatta, muta löytää jälleen tiensä turkin kautta ennätysajassa sisälle tupaan.
Eddien luonteessa on jo nyt nähtävissä tuttua vespan logiikkaa: tehdään mielellään yhteistyötä, mutta omilla ehdoilla ja pienellä luovalla lisämausteella. Katsotaan ohjeet, tulkitaan ne itse, ja tarvittaessa parannellaan emännältä kyselemättä.
Hiisin jättämä aukko ei täyty, eikä sen tarvitsekaan. Mutta uusi vespa tuo mukanaan jotain muuta: uuden tarinan, uudet mutakuviot lattialle ja todennäköisesti jälleen kerran sen hetken, kun huomaan seisovani järven rannassa miettimässä, miten ihmeessä tässä taas kävi näin.
Synt. 29.3.2026
Kasv. Rushe James, Irlanti
Isä: Niall of Chasdubh
Emä: Lulu Luna of Cpers
*** HUOM! Emme kasvata rotua. ***
En ollut alun perin ajatellut ottavani uutta irlanninvesispanielia näin nopeasti Hiisin poismenon jälkeen. Ajatus ja oletus oli, että seuraavaa pentua saisi odottaa ja pitkään. Päätin kuitenkin pitää silmäni ja mieleni avoinna, jos jossain kohtaa osuisi kohdalle jotain vähän valtavirrasta poikkeavaa.
Hiisistä jäänyt musta aukko oli kuitenkin niin valtava, että kävin hetken aikaa jopa harhaoppisilla poluilla ja harkitsin toistakin rotua. Ajatus ei kuitenkaan kantanut pitkälle, melko nopeasti oli pakko myöntää itselleen, että oma matka vespan kanssa jäi pahasti kesken ja sydän vetää täysin rodun suuntaan. Joillekin roduille vain ei ole olemassa kunnollisia korvaajia.
Sitten Hiisin kasvattajalta tuli vinkki Irlannissa asuvasta uroksesta. Sellaisesta, jonka suku ei ihan jokaisessa yksilössä vastaan kävele. Ja sattumoisin sille olisi ehkä tulossa pentue nartusta, jonka suku myöskin poikkesi pohjoismaisesta valtavirrasta. Tässä kohtaa kohtalo vähän nykäisi hihasta, joten päätin tarttua tilaisuuteen.
Olen pitänyt ihan normaalina asiana, että pienilukuisissa roduissa joutuu helposti odottamaan omaa pentuaan kauan. Nyt pentua ei tarvinnut odottaa vuosikausia, asiat loksahtivat paikoilleen yllättävän nopeasti. Ehkä vähän liiankin helposti, jos kysytään ihmiseltä, joka on tottunut siihen, että kaikki hyvä vaatii vähintään yhden mutkan ja pari sivupolkua.
Uuden tulokkaan myötä arki palaa taas hieman… noh, kiharampaan suuntaan. Vesilätäköt eivät jää huomaamatta, muta löytää jälleen tiensä turkin kautta ennätysajassa sisälle tupaan.
Eddien luonteessa on jo nyt nähtävissä tuttua vespan logiikkaa: tehdään mielellään yhteistyötä, mutta omilla ehdoilla ja pienellä luovalla lisämausteella. Katsotaan ohjeet, tulkitaan ne itse, ja tarvittaessa parannellaan emännältä kyselemättä.
Hiisin jättämä aukko ei täyty, eikä sen tarvitsekaan. Mutta uusi vespa tuo mukanaan jotain muuta: uuden tarinan, uudet mutakuviot lattialle ja todennäköisesti jälleen kerran sen hetken, kun huomaan seisovani järven rannassa miettimässä, miten ihmeessä tässä taas kävi näin.
