|
FI JMVA
Jocose Drip Drop 1.11.2024 - 8.1.2026 Kasv. Jan ja Susanne Suomi, Ruotsi Isä: Gloi Donn Addicted to Love Emä: Foulby Chip Off to Old Block Paras näyttelytulos: ROP SERT *** HUOM! Emme kasvata rotua. *** |
Kuva: Niina Mäkipelto
|
Olin 13, kun koirakirjassa silmiini osui jotain täysin käsittämätöntä. Se näytti lampaantaljalta tai karvalankamatolta, jolla oli kasarihevarin tukka ja rotanhäntä. Sanomattakin lienee selvää, että olin aivan myyty.
Myöhemmin samana vuonna tapasin muutaman koiranäyttelyssä – ja vaikka ne suhtautuivat minuun tyynen ystävällisesti, olin niille täysin yhdentekevä siinä kohtaa, kun taskustani loppuivat namit. Arvostin sitä. Olen aina tykännyt koirista, jotka eivät mene vieraista ihmisistä aivan solmuun.
Ajatus omasta irlanninvesispanielista jäi kytemään jo sieltä 90-luvun puolivälistä. Kun aikuisena koiranhankinta tuli ajankohtaiseksi, vaakakupissa keikkui joko shikoku tai vespa. Noppa heitettiin, arpaonni suosi silloin shikokua, ja Gaiko kotiutui.
Gaikon ikääntyessä aloin miettimään, josko seuraavaksi jokin toinen "vääränrotuinen". Pyörittelin päässäni eri vaihtoehtoja, mutta lopulta Petrin myötävaikutuksella päädyin palaamaan vanhaan haaveeseen – irlanninvesispanieliin. Olisihan siitä seuraa kesäharrastukseen vepeen ja kenties Petrillekin metsästysreissuille vedestä noutavana lintukoirana.
Kesällä 2024 kävin tapaamassa Nauvossa lomaillutta kasvattajaa Susannea ja hänen vespanarttujaan. Sain useamman tunnin intensiivisen tietoiskun turkinhoidosta, luonteesta, jalostuksen koukeroista ja rodun terveystilanteesta. Inspiroiduin tapaamisesta ja totesin itselleni, että on aika hypätä erilaiseen tuntemattomaan.
Puhuimme Susannen kanssa myös suunnitteilla olevasta pentueesta, ja pyysin, että minut pidetään ajan tasalla, jos syntyisi meille sopiva uros.
Splinterin pennut syntyivät 1.11.2024, ja Hiisi muutti meille 27.12. – aika tarkalleen puolitoista vuotta siitä, kun ensimmäistä kertaa laitoin kasvattajalle viestiä.
Irlanninvesispanieli on kyllä rotuna aivan eri planeetalta kuin muut koiramme. Nyt harjoitellaan uudenlaista turkinhoitoa, yritetään pysyä perässä vähän toisenlaisessa menossa (kyllä, se on aktiivisempi ja vilkkaampi kuin siperianhusky) ja opetellaan elämään koiran kanssa, joka haluaa tehdä omistajallekin toisinaan mieliksi. Aika uutta meille. 😄
Kesällä 2025 starttasimme Hiisin kanssa vesipelastuksen, joulukuussa viralliset vesilintunoudot, kun Petrin piipun eteen päätyi kaksi telkkää. Aika näyttää, mihin tässä vesilinjalla ollessa vielä päädytään!
Päivitys, tammikuu 2026
Hiisi sai epileptistyyppisiä kohtauksia syksyllä 2025, joiden vuoksi se sai Barbivet-lääkityksen ja sitä hoidettiin idiopaattisena epilepsiana.
Lääkinnällinen vaste oli veren lääkeainepitoisuuteen nähden heikko, ja vaikka kouristuskohtaukset eivät olleet pitkäkestoisia eikä niitä tullut epätavallisen usein, Hiisille jäi päälle aaltomainen fokaalinen klusteri, jota ei saatu katkaistua. Huono lääkinnällinen vaste, sekä akuutista hoidosta huolimatta päälle jäänyt kohtaus voi kieliä esim. epänormaalista rakenteesta aivoissa tai aivokasvaimesta. Kohtausten syy jäi siis tuntemattomaksi.
Hiisi jouduttiin lopettamaan neurologisten ongelmien vuoksi 8.1.2026.
Myöhemmin samana vuonna tapasin muutaman koiranäyttelyssä – ja vaikka ne suhtautuivat minuun tyynen ystävällisesti, olin niille täysin yhdentekevä siinä kohtaa, kun taskustani loppuivat namit. Arvostin sitä. Olen aina tykännyt koirista, jotka eivät mene vieraista ihmisistä aivan solmuun.
Ajatus omasta irlanninvesispanielista jäi kytemään jo sieltä 90-luvun puolivälistä. Kun aikuisena koiranhankinta tuli ajankohtaiseksi, vaakakupissa keikkui joko shikoku tai vespa. Noppa heitettiin, arpaonni suosi silloin shikokua, ja Gaiko kotiutui.
Gaikon ikääntyessä aloin miettimään, josko seuraavaksi jokin toinen "vääränrotuinen". Pyörittelin päässäni eri vaihtoehtoja, mutta lopulta Petrin myötävaikutuksella päädyin palaamaan vanhaan haaveeseen – irlanninvesispanieliin. Olisihan siitä seuraa kesäharrastukseen vepeen ja kenties Petrillekin metsästysreissuille vedestä noutavana lintukoirana.
Kesällä 2024 kävin tapaamassa Nauvossa lomaillutta kasvattajaa Susannea ja hänen vespanarttujaan. Sain useamman tunnin intensiivisen tietoiskun turkinhoidosta, luonteesta, jalostuksen koukeroista ja rodun terveystilanteesta. Inspiroiduin tapaamisesta ja totesin itselleni, että on aika hypätä erilaiseen tuntemattomaan.
Puhuimme Susannen kanssa myös suunnitteilla olevasta pentueesta, ja pyysin, että minut pidetään ajan tasalla, jos syntyisi meille sopiva uros.
Splinterin pennut syntyivät 1.11.2024, ja Hiisi muutti meille 27.12. – aika tarkalleen puolitoista vuotta siitä, kun ensimmäistä kertaa laitoin kasvattajalle viestiä.
Irlanninvesispanieli on kyllä rotuna aivan eri planeetalta kuin muut koiramme. Nyt harjoitellaan uudenlaista turkinhoitoa, yritetään pysyä perässä vähän toisenlaisessa menossa (kyllä, se on aktiivisempi ja vilkkaampi kuin siperianhusky) ja opetellaan elämään koiran kanssa, joka haluaa tehdä omistajallekin toisinaan mieliksi. Aika uutta meille. 😄
Kesällä 2025 starttasimme Hiisin kanssa vesipelastuksen, joulukuussa viralliset vesilintunoudot, kun Petrin piipun eteen päätyi kaksi telkkää. Aika näyttää, mihin tässä vesilinjalla ollessa vielä päädytään!
Päivitys, tammikuu 2026
Hiisi sai epileptistyyppisiä kohtauksia syksyllä 2025, joiden vuoksi se sai Barbivet-lääkityksen ja sitä hoidettiin idiopaattisena epilepsiana.
Lääkinnällinen vaste oli veren lääkeainepitoisuuteen nähden heikko, ja vaikka kouristuskohtaukset eivät olleet pitkäkestoisia eikä niitä tullut epätavallisen usein, Hiisille jäi päälle aaltomainen fokaalinen klusteri, jota ei saatu katkaistua. Huono lääkinnällinen vaste, sekä akuutista hoidosta huolimatta päälle jäänyt kohtaus voi kieliä esim. epänormaalista rakenteesta aivoissa tai aivokasvaimesta. Kohtausten syy jäi siis tuntemattomaksi.
Hiisi jouduttiin lopettamaan neurologisten ongelmien vuoksi 8.1.2026.
