Siperianhusky – Elämäntapa
|
Halla, Leo, Fenris ja Kronos
|
|
Pitkän pohdinnan jälkeen palasin lapsuuteni haaverotuun: siperianhuskyyn.
Syksyllä 2013 kotiimme tassutteli ensimmäinen huskymme, Saga. Rakkaus tähän rotuun roihahti toden teolla – siemen oli kylvetty jo pikkutyttönä, kun sain tutustua tätini, Riitta Kesäniemen, upeisiin huskyihin. Sagan myötä myös rodunomainen harrastus tuli mukaan kuvioihin. Molemmat opettelimme keltanokkina valjakkokoiran sielunelämää Riitan rautaisen kokemuksen ja kärsivällisten neuvojen siivittämänä. Olenkin hänelle valtavasti velkaa kaikesta opista, tuesta ja kannustuksesta matkan varrella. Eikä Saga tietenkään jäänyt perheen ainoaksi huskyksi – kahdella koiralla pääsee jo kovempaa ja vetoharrastus vei mennessään, kuten tämän rodun kanssa usein käy. Olin löytänyt oman rotuni – ja samalla elämäntavan, joka vei mennessään lumisiin metsiin ja rapaisille hiekkateille. |
Kronos ja Loki
|
Tänä päivänä kennelissämme asustaa kymmenen siperianhuskya, joista neljä on omakasvatteja kahdesta eri yhdistelmästä. Treenaamme koiria säännöllisesti, ja aikataulujen osuessa kohdalle osallistumme myös yhteistreeneihin kavereiden kanssa. Vaikka oma kisaura on vielä aloittamatta, osa koiristamme on juossut kilpailuissa kaverien valjakoissa.
Vetokauden ulkopuolella käymme silloin tällöin myös näyttelykehissä pyörähtämässä.
Tämä on tarinamme pähkinänkuoressa. Mutta keitä me ihmiset kennelnimen takana olemme?
Olen Hanna, nelikymppinen sirkustirehtööri – ainakin siltä elämä välillä tuntuu! 🎪
Koulutukseltani olen eläintenhoitaja ja työskennellyt lemmikkiliikkeissä yli 15 vuoden ajan. Nykyään kuitenkin keskityn erityisesti koiravarusteisiin ja ravitsemukseen, jättäen varsinaisen asiakaspalvelun muiden harteille.
Ennen koiria eläinperheeseeni kuului erilaisia terraarioeläimiä ja frettejä. Koirakokemukseni taas juontaa lapsuuden kodista, jossa asusti kaksi varsin omalaatuista sekarotuista koiraa (beagle–karjalankarhukoira ja rottweiler–dobermanni–hollanninpaimenkoira -mixit).
Ensimmäinen itse hankkimani koira, Gaiko, avasi tien alkukantaisiin rotuihin – eikä paluuta enää ollut.
Vetokauden ulkopuolella käymme silloin tällöin myös näyttelykehissä pyörähtämässä.
Tämä on tarinamme pähkinänkuoressa. Mutta keitä me ihmiset kennelnimen takana olemme?
Olen Hanna, nelikymppinen sirkustirehtööri – ainakin siltä elämä välillä tuntuu! 🎪
Koulutukseltani olen eläintenhoitaja ja työskennellyt lemmikkiliikkeissä yli 15 vuoden ajan. Nykyään kuitenkin keskityn erityisesti koiravarusteisiin ja ravitsemukseen, jättäen varsinaisen asiakaspalvelun muiden harteille.
Ennen koiria eläinperheeseeni kuului erilaisia terraarioeläimiä ja frettejä. Koirakokemukseni taas juontaa lapsuuden kodista, jossa asusti kaksi varsin omalaatuista sekarotuista koiraa (beagle–karjalankarhukoira ja rottweiler–dobermanni–hollanninpaimenkoira -mixit).
Ensimmäinen itse hankkimani koira, Gaiko, avasi tien alkukantaisiin rotuihin – eikä paluuta enää ollut.
|
Mukana matkassa on myös aviomieheni Petri, joka hyppäsi siperiansirkukseen kesken kaiken.
Vaikka huskykärpänen ei ole puraissut häntä aivan yhtä pahasti kuin minua, Petri kantaa kortensa kekoon aina kun tarvitaan – oli kyseessä sitten uuden kopin rakentaminen, treenihandlerin rooli tai muuten vain arjen pyörittäminen. Kutsunkin häntä leikkisästi kennelpojaksi, ja kehityskäyrä on ollut vahvasti nousussa! Vapaa-ajallaan Petri viihtyy luonnossa niin metsästyksen, kalastuksen kuin riistanhoidon parissa. Loppuvuodesta 2023 hänen rinnalleen metsästyskaveriksi saapui myös Marttis-dreeveri. Petrin suurinta iloa huskyjen kanssa on lumilautailu – mitä enemmän koiria liinoissa, sitä leveämpi hymy. Perheeseemme kuuluu myös tyttäremme Isa, joka pitää huolen siitä, että kasvattimme tottuvat lapsiperheen elämään, ääniin ja hulinaan jo pienestä pitäen. |
Hati, Loki, Isa ja Fenris
|
