Olin 13 vuoden hujakoilla kun koirakirjassa törmäsin erikoisen näköiseen karvalankamattoon, jolla oli rotanhäntä. Myöhemmin tapasin muutamia rodun edustajia koiranäyttelyissä ja viehätyin niiden uniikista ulkonäöstä ja siitä, että vaikka ne olivat minua (vierasta) kohtaan tyynen ystävällisiä, olin koirille silkkaa ilmaa siinä vaiheessa kun namit loppuivat. Käytös ja tietty tyyneys viehätti, olen aina pitänyt koirista, jotka eivät mene ylitsevuotavan sekaisin vieraista ihmisistä. Ajatus irlanninvesispanielista on jäänyt kytemään sieltä 90-luvun puolivälistä.
Gaikon ikääntyessä aloin enemmän miettimään seuraavaa omaa "vääränrotuista" koiraa. Muutamaa eri rotua pyörittelin päässäni ja Petrin myötävaikutuksesta päädyin vespaan. Olisihan vesispanielista vedestäkin noutavana koirana myös mahdollisesti hänelle toivottua hyötyä sorsa- tai vaikkapa kanalintumetsälle.
Kesällä -24 kävin tutustumassa Nauvossa lomailemassa olleeseen vespakasvattajaan, Susanne Suomeen (kennel Jocose) ja hänen vesispanielinarttuihinsa. Sainkin rodun suhteen useamman tunnin preppauksen koskien niin turkinhoitoa, rotutyyppiä, luonnetta, jalostukseen liittyviä haasteita kuin rodun yleistä terveyden tilaakin. Tuon vierailun aikana syntyi yhä vahvempana ajatus, "tämä se on" ja pyysin Susannea pitämään minut ajantasalla mikäli seuraavaan pentueeseen syntyisi toivottu uros.
Irlanninvesipanieli rotuna poikkeaa erittäin paljon olemassa olevista koiristamme. Kasvun aikana harjoittelemme uudenlaista turkinhoitorutiinia sekä yritämme parhaamme mukaan sopeutua toisenlaiseen miellyttämishaluun kuin muiden koiriemme kohdalla. :)
Jocose kotisivut
Gaikon ikääntyessä aloin enemmän miettimään seuraavaa omaa "vääränrotuista" koiraa. Muutamaa eri rotua pyörittelin päässäni ja Petrin myötävaikutuksesta päädyin vespaan. Olisihan vesispanielista vedestäkin noutavana koirana myös mahdollisesti hänelle toivottua hyötyä sorsa- tai vaikkapa kanalintumetsälle.
Kesällä -24 kävin tutustumassa Nauvossa lomailemassa olleeseen vespakasvattajaan, Susanne Suomeen (kennel Jocose) ja hänen vesispanielinarttuihinsa. Sainkin rodun suhteen useamman tunnin preppauksen koskien niin turkinhoitoa, rotutyyppiä, luonnetta, jalostukseen liittyviä haasteita kuin rodun yleistä terveyden tilaakin. Tuon vierailun aikana syntyi yhä vahvempana ajatus, "tämä se on" ja pyysin Susannea pitämään minut ajantasalla mikäli seuraavaan pentueeseen syntyisi toivottu uros.
Irlanninvesipanieli rotuna poikkeaa erittäin paljon olemassa olevista koiristamme. Kasvun aikana harjoittelemme uudenlaista turkinhoitorutiinia sekä yritämme parhaamme mukaan sopeutua toisenlaiseen miellyttämishaluun kuin muiden koiriemme kohdalla. :)
Jocose kotisivut
