Siperianhusky ei ole pelkästään rotu - se on myös elämäntapa.

Elettiin vuotta 2013, ensimmäisen koirani, Gaikon eroahdistus oli lävähtämässä käsiin parin peräkkäisen muuton vuoksi.
​Eri vaihtoehtoja mietittyäni tulin siihen tulokseen, että koirakaveri voisi olla pysyvä ratkaisu eroahdistusongelmaamme.

Halla, Leo, Fenris ja Kronos

Alkoi uuden tulokkaan rodun miettiminen, tällä kertaa hakusessa oli shikokua koirasosiaalisempi, alkukantainen ja mahdollisimman terve rotu.
Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyiin toiseen lapsuuteni haaverotuun, siperianhuskyyn ja syksyllä 2013 kotiutui ensimmäinen huskymme Saga.
Rotuun rakastuin jo pikkutyttönä, kun pääsin tutustumaan tätini, Riitta Kesäniemen huskyihin.
Sagan myötä rodunomainen harrastus tuli pakostakin eteen, molemmat opettelimme keltanokkina rekikoiran sielunelämää Riitan rautaisen kokemuksen turvin ja neuvoin. Olenkin hänelle paljon velkaa kaikesta tiedosta, neuvoista ja tuesta mitä olen saanut.
Hyvinkin piakkoin kävi selväksi, että Saga ei jää huushollin ainoaksi huskyksi. Kahdellahan pääsee jo paljon lujempaa - vetoharrastus vei mennessään, niin kuin rodun parissa on tapana. Olin löytänyt oman rotuni ja sitä myöten myös mukanaan vievän elämäntavan.

Kronos ja Loki

Tänä päivänä kennelissämme asuu Gaikon lisäksi yksitoista siperianhuskya, joista neljä on omakasvatteja kahdesta eri yhdistelmästä.
Treenaamme koiriamme säännöllisesti ja aikataulujen osuessa kohdalle olen myös mielelläni käynyt yhteistreeneissä kavereiden kanssa, sekä ottanut omakasvatteja omaan valjakkooni kokeilemaan miltä veto maistuu isommassa tiimissä. Vaikka omaa kisauraa ei ole startattu vielä, olen lainannut koiriani parille kaverille kisoihin. Kauden ulkopuolella käymme jonkin verran myös näyttelyissä.

​Tämä on kennelimme tarina pähkinänkuoressa. Mutta keitä me ihmiset kennelnimen takana olemme?
Olen Hanna, neljänkympin rajapyykin saavuttanut sirkustirehtööri - tai siis siltä ainakin suurimman osan ajasta tuntuu. Koulutukseltani olen eläintenhoitaja ja olen työskennellyt lemmikkiliikkeissä päälle 15 vuoden ajan. Ennen koiria eläinrepertuaarini on koostunut erilaisista terraarioeläimistä sekä freteistä. Koirakokemus on alunperin karttunut lapsuudenkotini kahdesta hyvin erilaisesta sekarotuisesta koirasta (beagle-karjalankarhukoira- ja rottweiler-dobermanni-hollanninpaimenkoira -miksaukset). Ensimmäinen itsehankkimani koira, Gaiko käänsi kuitenkin vahvasti kelkan alkukantaisiin koiriin. 

Aviomieheni Petri astui tähän siperiansirkukseen mukaan kesken matkan eikä huskykärpänen ole ihan samalla tavalla puraissut kuin hullua vaimoaan. Vaikka vastuu koirista on pitkälti minun, Petri kantaa tarpeentullen kyllä kortensa kekoon myös koira-arkemme pyörittämisessä, tai mikäli koirat ovat vaikka uutta koppia tai terassia vailla ja toimii mukisematta handlerina treeneissä. Varsin kehityskelpoinen kennelpoika siis!
Vapaa-ajalla Petri viihtyy luonnossa, niin riistanhoidon tiimoilta että metsästäen ja kalastaen, joten hänelle tuli dreeveristä apukaveri metsästyshommiin loppuvuodesta 2023.
​Petrin suurinta huvia huskyjen kanssa on niiden vedättäminen lumilaudalla, mitä useampi koira liinoissa, sen parempi.
Ihmislaumaamme kuuluu lisäksi pieni tyttäremme Isa, joka tasavarmasti pitää huolen siitä, että kasvattimme tottuvat lapsiperheen arkeen ja ääniin.

Hati, Loki, Isa ja Fenris